REACH-asetus keskittyy ainoastaan aineisiin. Jotta REACH-järjestelmä toimisi asianmukaisesti, aineet on voitava tunnistaa yksiselitteisesti.

REACHin soveltamisalaan kuuluvat aineet

REACH koskee aineiden, niistä tehvävien valmisteiden (kahdesta tai useammasta aineesta koostuvat sekoitteet tai liuokset) ja esineiden valmistusta, maahantuontia, markkinoille saattamista ja käyttöä.
REACH ei sääntele valmisteita ja esineitä sellaisenaan. Täyttääkseen REACH-asetuksen vaatimukset valmistajien ja maahantuojien on siten omien aineidensa lisäksi lueteltava kaikki valmistamansa tai maahantuomansa valmisteen tai esineen sisältämät aineet.

Tämä määritelmä on laajempi kuin yksimolekyylisen rakenteen määrittämä puhdas kemiallinen yhdiste.
REACHin sovellusalaan kuuluvat aineet ovat tyypillisesti muodostuneet valmistusprosessissa tapahtuneen kemikaalisen reaktion yhteydessä ja ne voivat sisältää useita erillisiä ainesosia. REACHin määritelmän mukaisiin aineisiin kuuluvat myös aineet, jotka on saatu tai eristetty luonnossa esiintyvistä materiaaleista, jotka voivat sisältää yhden alkuaineen tai molekyylin (esim. puhtaat metallit tai tietyt mineraalit) tai useita ainesosia.

Jotkut aineet on vapautettu REACHin määräyksistä tai osista REACHin määräyksiä (katso lisätietoja taulukosta REACH-asetuksen soveltamisala).

Eri ainetyypit

Aineet on tunnistamista ja nimeämistä varten jaettu REACH-järjestelmässä kahteen pääryhmään:

1. “Hyvin määritellyt aineet”: aineet, joiden laadullinen ja määrällinen koostumus on määritelty hyvin.
2. “UVCB-aineet”: koostumukseltaan tuntemattomat tai vaihtelevat aineet, kompleksit reaktiotuotteet tai biologiset materiaalit.

Hyvin määriteltyjen aineiden koostumuksen vaihtelevuus määritetään pääainesosan/-osien pitoisuuden vaihteluvälin/-välien ylä- ja alaraja-arvojen avulla. UVCB-aineilla vaihtelevuus on suhteellisen suurta ja/tai ennakoimatonta.

Kun "hyvin määritellyn aineen" rekisteröinti vaaditaan, siinä on määriteltävä kyseisen aineen kemiallinen koostumus, kemiallinen yksilöinti ja aineen kaikkien ainesosien sisältö. Joillain ainetyypeillä kemiallinen koostumus ei yksin riitä ominaisuuksien määrittämiseen ja aineen tunnistamistietoihin on lisättävä joitain aineen kemiallisen rakenteen fysikaalisia parametrejä (esim. kidemorfologia).

“UVCB-aineiden” tunnistaminen vaatii erityyppisiä tietoja sen lisäksi, mitä niiden kemiallisesta koostumuksesta tiedetään, koska:

1. ainesosien määrä on suhteellisen suuri ja/tai
2. koostumus on suurelta osin tuntematon ja/tai
3. koostumuksen vaihtelevuus on suhteellisen suurta tai huonosti ennakoitavissa.

Kun UVCB-aineen rekisteröinti vaaditaan, valmistajien/maahantuojien on annettava aineen nimi, alkuperä ja sen relevantit käsittelyvaiheet. Myös muut aineen ominaisuudet voivat olla tärkeitä sen tunnistamisen kannalta.

Säännöt eri aineiden nimeämiselle ovat kaaviossa Aineiden tunnistaminen ja nimeäminen.

Samojen aineiden tunnistaminen

Valmistajien ja maahantuojien on määritettävä, voidaanko heidän eri aineensa katsoa REACH-järjestelmässä samoiksi aineiksi. Samojen aineiden tunnistaminen on tärkeää tietojen yhteiskäyttöjärjestelmälle, joka mahdollistaa rajoitetun aineiden testaamisen ja joka perustuu aineiden oikeaan tunnistamiseen.

Rakenteellisesti samankaltaisten aineiden ryhmittely

REACHin liite XI avaa mahdollisuuden kemikaalien arvioinnille ryhmittelemällä ne kategorioihin sen sijaan, että ne arvioitaisiin yksi kerrallaan.
Kemikaalikategoria on ryhmä kemikaaleja, joiden fysikaalis-kemialliset ja ihmisen terveyteen ja/tai ympäristöön liittyvät toksikologiset ominaisuudet ja/tai joiden ympäristössä kulkeutumisen ja käyttäytymisen ominaisuudet ovat todennäköisesti samanlaisia tai noudattavat säännöllistä kaavaa, joka on seurausta niiden rakenteellisesta samankaltaisuudesta (tai muista ominaisuuksien samankaltaisuudesta). Kategorioihin jaottelu tarkoittaa, että voidaan yksilöidä ominaisuuksia, jotka ovat tavallisia ainakin joillekin kyseisen kategorian jäsenille. Tämä lähestymistapa mahdollistaa myös ominaisuuksia koskevien suuntausten tunnistamisen kategoriassa.
Tästä seuraa, että mitattujen tietojen käyttöä voidaan laajentaa koskemaan muita samankaltaisia, mutta testaamattomia kemikaaleja. Aineen luokituksen ja merkinnän ja/tai riskinarvioinnin kannalta tärkeät arvioinnit voidaan sen vuoksi tehdä ilman lisätestausta.