Useimmista REACH-järjestelmässä rekisteröitävistä aineista vaaditaan täydelliset fysikaalis-kemialliset tiedot, joissa kuvataan aineen fysikaalis-kemialliset ominaisuudet. Fysikaalis-kemiallisia tietoja käytetään arvioitaessa fysikaalisia vaaroja (esim. syttyvyys) ja ne helpottavat mahdollisten toksikologisten tai ympäristölle aiheutuvien vaarojen sekä aineen ympäristössä kulkeutumisen ja käyttäytymisen ennakointia. Niitä käytetään lähinnä turvallisen käsittelyn edistämiseen, mutta myös määritettäessä ihmisille ja ympäristölle aiheutuvia riskejä aineen koko elinkaaren aikana (katso taulukko REACH-järjestelmässä olevien fysikaalis-kemiallisten tietojen vaikutukset ja käyttö).

Fysikaalis-kemialliset tietovaatimukset aineille, joita valmistetaan tai tuodaan maahan ≥ 1 tonni vuodessa / rekisteröijä

• Sulamis-/jäätymispiste (°C tai K): lämpötila, jossa tapahtuu aineen siirtyminen kiinteästä olomuodosta nestemäiseen olomuotoon, kun ilmanpaine on normaali. Sulamispistettä koskevalla tiedolla on merkitystä valittaessa menetelmää leimahduspistettä, syttyvyyttä, itsesyttyvyyttä, hapetusominaisuuksia ja räjähtävyyttä varten.
  
• Kiehumispiste (°C tai K): lämpötila, jossa nesteen kylläisen höyryn paine on sama kuin normaali ilmanpaine. Tämä tieto on yksi aineen syttyvyyden luokittelukriteereistä.
  
• Suhteellinen tiheys (dimensioton): aineen 20°C lämpötilassa määritetyn tilavuuden massan suhde veden 4°C lämpötilassa määritettyyn saman tilavuuden massaan. Suhteellista tiheyttä ei käytetä luokittelussa ja merkinnässä (C&L), mutta tätä tietoa käytetään viskositeetin määrittämiseen (joka on yksi keuhkovaurion vaaran määrittelykriteereistä).
  
• Höyrynpaine (Pa tai N/m2): kiinteän tai nestemäisen aineen yläpuolinen kyllästyspaine. Tämä tieto ei ole luokittelu- tai merkintäkriteeri eikä sitä käytetä määritettäessä aineen hajoamisnopeutta, biokertyvyyttä ja myrkyllisyyttä (ns. PBT-ominaisuudet), mutta se on tärkeä parametri määritettäessä aineen kulkeutumista ja käyttäytymistä ympäristössä ja arvioitaessa niitä riskejä, joita aine aiheuttaa ympäristölle ja ihmisten terveydelle.
  
• Pintajännitys (N/m): pinnan vapaa energia yhtä pinta-alayksikköä kohti. Vastaa sitä minimityötä, joka vaaditaan pinnan laajentamiseen yhdellä pinta-alayksiköllä. Pintajännitys ei ole luokittelu- ja merkintäkriteeri eikä sitä käytetä PBT-ominaisuuksien määrittämiseen tai kemikaaliriskin arvioinnissa. Sitä voidaan käyttää apuna määritettäessä onko aine EU:n asetuksen 648/2004 (muutettu viimeksi asetuksella 907/2006 - puhdistusaineet) mukainen pinta-aktiivinen aine.
  
• Vesiliukoisuus (kg/m3 tai g/l): määritetään aineen kyllästymismassakonsentraatiolla vedessä annetulla lämpötilalla. Tämä ominaisuus ei sellaisenaan ole luokittelu- ja merkintäkriteeri. Se koskee aineita, ellei ole olemassa sellaista riittävää tieteellistä näyttöä hajoamisesta ja/tai myrkyllisyydestä, jonka nojalla voidaan uskoa, että aine ja sen hajoamistuotteet eivät muodosta mahdollista pitkäaikaista ja/tai viivytettyä vaaraa vesieliöille.
  
• Jakautumiskerroin: n-oktanoli/vesi (Kow, dimensioton): määritetään liuenneen aineen tasapainopitoisuuksien suhteena n-oktanolista ja vedestä koostuvassa 2-faasijärjestelmässä. Se on kriittinen parametri kemikaaliriskin arvioinnissa, PBT-ominaisuuksien arvioinnissa ja aineen luokittelussa ja merkinnässä.
  
• Leimahduspiste (°C tai K): alin 101.3 kPa:n vakiopaineeseen korjattu lämpötila, jossa nesteestä vapautuu höyryjä (määrätyissä testausolosuhteissa) niin paljon, että muodostuu syttyvä höyryn ja ilman sekoitus. Tätä tietoa käytetään määritettäessä aineen syttyvyysluokitusta.
  
• Syttyvyysominaisuudet: näitä ovat pyroforisuus, syttyvyys ja syttyvyys kosketuksessa veden kanssa.
• pyroforisuus: aine on pyroforinen, jos se syttyy itsestään viiden minuutin kuluessa siitä, kun se altistuu ilmalle standardin mukaisissa testiolosuhteissa.
• syttyvyys
  • syttyvä kaasu on kaasu, joka syttyy, kun ilma on 20°C ja 101.3 kPa.
  • syttyvä neste on neste, jonka leimahduspiste on luokitus- ja merkintäkriteereissä määritettyä yläraja-arvoa alhaisempi.
  • syttyvä kiinteä aine on helposti palava kiinteä aine (jauhomainen, rakeinen tai tahnamainen aine). Se voidaan sytyttää helposti sytyttimen avulla (esim. tulitikut) ja liekit leviävät nopeasti.
  • syttyvyys kosketuksessa veden kanssa: aineet, joilla on taipumus syttyä itsestään, kun ne ovat kosketuksessa veden kanssa, tai joista vapautuu vaarallisia määriä syttyviä kaasuja.
Syttyvyysominaisuuksien testit on suunniteltu auttamaan aineen vaarallisuusluokituksen määrittämistä.

• Räjähtävyys: aineen taipumus hajota nopeasti ja väkivaltaisesti sopivissa olosuhteissa, tuottaa lämpöä ja/tai kaasua. Räjähtävyystestit on suunniteltu auttamaan räjähtävän aineen vaarallisuusluokituksen määrittämistä. Eräät aineet, joita ei luokitella räjähdysvaarallisiksi, ovat kuitenkin miltei räjähtäviä. Kun näistä aineista laaditaan vaarallisuuslausuntoa, on käytettävä suurta harkintaa.
  
• Itsesyttymislämpötila (°C tai K): kaasujen ja nesteiden itsesyttymislämpötila ja kiinteiden aineiden suhteellinen itsesyttymislämpötila
• kaasut ja nesteet: alin lämpötila, jossa aine syttyy, kun se sekoittuu ilmaan testimetodissa määrätyissä olosuhteissa.
• kiinteät aineet: alin lämpötila, jossa tietty ainetilavuus syttyy määrätyissä olosuhteissa.
Tätä tietoa ei käytetä suoraan luokitus- ja merkintäkriteerinä, mutta sitä voidaan käyttää riskinarvioinnissa ja turvallisten käsittelytapojen määrittelyssä.

• Hapetusominaisuudet: vaikka hapetusominaisuuksia omaavat aineet eivät välttämättä ole itse palavia, ne voivat aiheuttaa tai edistää muiden materiaalien palamista. Näiden ominaisuuksien testit on suunniteltu auttamaan hapettuvan aineen vaarallisuusluokituksen määrittämistä vertaamalla ainetta yhteen tai useaan viiteaineeseen.
  
• Raekokojakauma (tehokas hydrodynaaminen säde, m): EN 4811-asiakirjassa määritellyt raekoot ovat:
• hengitysteihin mahtuva raekoko: raekoko, joka voidaan hengittää nenän tai suun kautta.
• torakaalinen raekoko: raekoko, joka mahtuu kurkunpään läpi.
• hieno raekoko: raekoko, joka pääsee alveoliin.
Raekoostumuksen kannalta tärkeä parametri on tehokas hydrodynaaminen säde tai tehokas Stoken säde Rs. Raekoostumusta tarvitaan päätettäessä sitä, mikä antotie on sopivin tutkittaessa aineen myrkyllisyyttä eläimillä (välitön myrkyllisyys ja toistuvasta annostuksesta johtuva myrkyllisyys). Raekoon määritystä käytetään apuna arvioitaessa työpaikan ilmassa olevien hiukkasten sisäänhengityksestä aiheutuvia terveysvaikutuksia.

Fysikaalis-kemialliset tietovaatimukset aineille, joita valmistetaan tai tuodaan maahan ≥ 100 tonnia vuodessa / rekisteröijä

• Stabiilisuus orgaanisissa liuottimissa: testiaineen koostumusprosentti liuotinuutteessa tietyllä ajanjaksolla verrattuna testiaineen alkuperäiseen koostumukseen, kun t = 0. Tietoja stabiilisuudesta liuottimessa tarvitaan erityisesti silloin, kun näytteitä varastoidaan.
  
• Hajoamisvakio: aineen vedessä hajonneiden ja hajoamattomien muotojen koostumusten suhde tasapainossa. Jos kyseessä on ionisoituva orgaaninen aine, tämä tieto ilmaisee, mitkä kemikaalilajit esiintyvät tietyssä pH:ssa (aineen ionisoituvan muodon kulkeutuminen ja käyttäytyminen ympäristössä voidaan merkitä eri tavalla kuin vastaavan neutraalin molekyylin kohdalla).
  
• Viskositeetti: nesteen resistiivisyys muodon muuttumiselle joko leikkausjännityksellä tai ekstensionaalisella jännityksellä. Tätä tietoa käytetään arvioitaessa riskejä ihmisten terveydelle (nestemäiset aineet ja valmisteet voivat alhaisen viskositeettinsa ansiosta muodostaa hengitysteitse uhkaavan vaaran ihmisille).

Fysikaalis-kemiallisten tietovaatimusten täyttäminen

Valmistajien ja maahantuojien on suoritettava 4 vaihetta täyttääkseen rekisteröinnissä vaadittavat tietovaatimukset: 1) kerätä olemassa olevat relevantit tiedot, 2) selvittää, mitä tietoja tarvitaan, 3) tunnistaa tietoaukot ja 4) tarvittaessa laatia uudet tiedot tai laatia ehdotus testausstrategiaksi (katso lisätietoja kohdasta Ohje tietovaatimusten täyttämistä varten).
Käytettävissä olevat fysikaalis-kemialliset tiedot ovat kokeisiin perustuvia tai muita kuin kokeisiin perustuvia tietoja. Ne on julkaistu eri lähteissä (ympäristöoppaissa, tieteellisissä julkaisuissa, tietokannoissa). Nämä lähteet voivat olla ensisijaisia (paras) tai toissijaisia viitteitä. Ne voivat olla historiallisia tietolähteitä (sopivia, jos luotettavia ja päteviä, mutta niiden todistusarvo on selvitettävä).Taulukko REACH-vaatimusten fysikaalis-kemialliset tietolähteet sisältää lyhyen luettelon käyttökelpoisista fysikaalis-kemiallisten tietojen lähteistä. Ne on otettu REACH-asetuksen tietovaatimuksia koskevista ohjeista. On huomioitava, että joitain ominaisuuksia ei ole käsitelty vakiokirjallisuudessa tai tieteellisissä julkaisuissa: stabiilisuus orgaanisissa liuottimissa ja hajoamistuotteet, viskositeetti ja rakeisuuden tutkimus.
Käytettävissä olevat tiedot on arvioitava sen määrittämiseksi, ovatko tulokset oikeita vai eivät (asianmukainen laatu ja kokeen toistettavuus). Esimerkiksi historialliset tiedot on tarkastettava, koska joskus alkuperäiset testiraportit ovat epätäydellisiä tai ne eivät ole käytettävissä.
Tulokset ovat tieteellisesti hyväksyttäviä, jos testin kokeisiin perustuvat tulokset on saatu aikaan sopivalla standardin mukaisella metodilla, joka on hyvän laboratoriokäytännön mukainen (käytettävissä on erilaisia OECD:n2 ja EY:n3 testiohjeita, katso taulukko Menetelmät fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien määrittämiseksi REACH-järjestelmässä). Jos kokeelliset tiedot on aikaansaatu testeillä, joissa ei ole noudatettu hyvää laboratoriokäytäntöä, ne voidaan silti hyväksyä, jos ne on saatu asianmukaisilla testausmenetelmillä ja jos niiden laatuprosessi on dokumentoitu asianmukaisesti (ISO 17025:n4). Toisinaan testin pätevyyden arvioimiseksi on pyydettävä lausunto asiantuntijalta, kun testi on suoritettu vakioimattomilla menetelmillä.
Jos kyseessä ovat muut kuin kokeisiin perustuvat tiedot, fysikaalis-kemiallisia ominaisuuksia voidaan arvioida tietokone-ohjelmalla, joka perustuu kvantitatiiviseen rakenne-ominaisuussuhteeseen (QSPR) tai päättelyyn. QSPR on kemiallisen rakenteen ja tietyn fysikaalis-kemiallisen ominaisuuden välinen suhde. Joitain luotettavia tietokoneohjelmia on esitelty REACH-asetuksen tietovaatimuksia koskevissa ohjeissa. Joitain ominaisuuksia ei voida ennakoida näillä malleilla: leimahduspiste, syttyvyys, räjähtävyys, itsesyttymislämpötila, hapettumisominaisuudet, rakeisuus ja stabiilisuus orgaanisissa liuottimissa. QSPR-malleilla luodut ennusteet voidaan hyväksyä, jos ne perustellaan asianmukaisella ja luotettavalla dokumentaatiolla. Muussa tapauksessa QSPR-arviointitekniikat on annettava asiantuntijan arvioitavaksi. Ominaisuuksien selvittäminen tulisi mahdollisuuksien mukaan tehdä aina vähintään kolmella eri menetelmällä. Päättelyyn/analogiaan perustuvassa lähestymistavassa yhden kemikaalirakenteen annettua ominaisuutta arvioidaan, minkä jälkeen suoritetaan tämän tiedon (kvalitatiivinen tai kvantitatiivinen) arviointi testaamattoman kemikaalin osalta. Tämä lähestymistapa edellyttää asiantuntijan arviota. On huomioitava, että käytännössä fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien päättelyä ei yleensä suositella, koska normaalisti luotettavat tiedot ovat käytettävissä tai helposti hankittavissa.
Mikäli suoritetaan testejä, on suositeltavaa määrittää testien suoritusjärjestys. Ihannetapauksessa fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien määrittämiseksi suoritettavat testit tehdään kaaviossa Fysikaalis-kemiallisten testien porrastus kuvatussa järjestyksessä. Joissain tapauksissa testaus ei ole teknisesti mahdollista tai testit ovat tarpeettomia. Katso lisätietoja taulukosta REACH-järjestelmän fysikaalis-kemiallisten vakiotestivaatimusten mukautus.
Kokeelliset testit on suoritettava hyväksytyillä testimenetelmillä ja mieluiten laadunvarmistusjärjestelmää käyttäen (ja mieluiten hyvien laboratoriokäytäntöjen mukaisella tavalla, vaikka REACH-asetus ei edellytä tätä). Hyvien laboratoriokäytäntöjen mukaiset menetelmät ja käytännöt edistävät tulosten läpinäkyvyyttä varmistamalla niiden laadun ja luotettavuuden.