Eri puolella maailmaa on käytössä erilaisia kemikaalien luokitus- ja merkintäjärjestelmiä. Sama aine voidaan luokitella “myrkylliseksi” Yhdysvalloissa, “haitalliseksi” Euroopan Unionissa ja “vaarattomaksi” Kiinassa. Jotta nämä epäjohdonmukaisuudet voitaisiin eliminoida ja ihmisiä ja ympäristöä voitaisiin suojata kaikissa valtioissa, on YK:n alaisuuteen päätetty luoda Yhdenmukaistettu yleinen kemikaalien luokitus- ja merkintäjärjestelmä (GHS). YK:n talous- ja sosiaalikomitea (UN ECOSOC) hyväksyi yhdenmukaistetun yleisen kemikaalien luokitus- ja merkintäjärjestelmän vuonna 2002 ja sitä on tarkistettu vuosina 2005 ja 2007.
Sen avulla pyritään tehostamaan vaaroista tiedottamista työntekijöille, kuluttajille, katastrofiapuorganisaatioille ja kuljetusliikkeille yhdenmukaistamalla aineiden ja valmisteiden merkintää ja käyttöturvallisuustiedotteita.

Yhdenmukaistetun yleisen kemikaalien luokitus- ja merkintäjärjestelmän täytäntöönpano EU:ssa

Yhdenmukaistettu yleinen kemikaalien luokitus- ja merkintäjärjestelmä on kansainvälisten suositusten kokoelma. Sen vuoksi sen täytäntöönpano on valinnanvarainen. Useimpien muiden valtioiden tavoin Euroopan Unioni halua säätää sen pakolliseksi ottamalla sen osaksi yhteisön lainsäädäntöä.
Yhdenmukaistetun yleisen luokitus- ja merkintäjärjestelmän oleelliset kriteerit sisältyvät kokonaisuudessaan EU:n kuljetuksia koskevaan lainsäädäntöön, joka astuu voimaan vuonna 2009. Liittyen kemikaalien toimitusketjuihin ja käyttöön EU:n komissio hyväksyi syksyllä 2008 vaarallisten aineiden ja seosten luokitusta, merkintää ja pakkausta koskevan niin sanotun "CLP"-asetuksen N:o 1272/2008, joka tulee keskipitkällä aikavälillä korvaamaan nykyisen järjestelmän.
Tässä asetuksessa huomioidaan yhdenmukaistetussa yleisessä luokitus- ja merkintäjärjestelmässä määritetyt luokituskriteerit ja merkintäsäännöt, mutta sen lisäksi se perustuu yhteisön olemassa olevan kemikaalilainsäädännön 40-vuotisen voimassaolon aikana saatuihin kokemuksiin. Saavutettua suojaustasoa ylläpidetään soveltamalla sellaisia yhteisön määrittämiä vaarallisuusluokkia, jotka eivät vielä sisälly yhdenmukaistettuun yleiseen luokitus- ja merkintäjärjestelmään, sekä säilyttämällä joitain nykyisin käytössä olevia luokitus- ja merkintäsääntöjä. Lisäksi kaikki yhdenmukaistettuun yleiseen luokitus- ja merkintäjärjestelmään sisältyvät vaarallisuusluokat on otettu asetukseen, mutta joitain nykyiseen lainsäädäntöön kuulumattomia kategorioita (vaarallisuusluokan sisäiset vaaran vakavuustasot) ei ole otettu mukaan. CLP-asetus sisältää joitain vaarallisuusluokkia tai kategorioita, jotka eivät sisälly EU:n nykyiseen toimitusketjuja ja käyttöä koskevaan lainsäädäntöön, mutta jotka ovat – tai tulevat olemaan – osa EU:n kuljetuksia koskevaa järjestelmää.

Yhtäpitävyys REACHin kanssa

Luokitusta ja merkintää koskevat CLP-asetus sisältää ne muutokset, jotka on tarpeen tehdä REACH-asetukseen, ja joitain REACH-säännöksiä siirretään osaksi sitä:

1. yritysten velvollisuus luokitella aineensa ja seoksensa ja ilmoittaa näistä luokituksista;
2. laaditaan yhdenmukaistettu luettelo yhteisötasolla luokitelluista aineista;
3. laaditaan luokitus- ja merkintäkokoelma, joka koostuu kaikista ilmoituksista ja yhdenmukaistetuista luokituksista, joihin on viitattu yllä.

Koska käyttöturvallisuustiedotteet ovat REACH-asetuksen tärkein tiedotusväline, asetukseen sisältyy käyttöturvallisuustiedotteita koskevat säädökset.

Tärkeimmät muutokset, jotka luokitusta ja merkintää koskeva asetus (CLP) saa aikaan

Asetuksessa käytetään yhdenmukaistetun yleisen luokitus- ja merkintäjärjestelmän termistöä: termi “aine” säilytetään, mutta “valmiste” korvataan termillä “seos”; termi “vaaran kategoria” korvataan termillä “vaarallisuusluokka”. Vaarallisuusluokka tarkoittaa fysikaalisen, terveydelle tai ympäristölle aiheutuvan vaaran luonnetta. Joihinkin vaarallisuusluokkiin voi sisältyä porrastuksia, toiset luokat voivat sisältää vaarakategorioita.
Luokitusta ja merkintää koskevassa asetuksessa (CLP) määritellään 28 eri vaarallisuusluokkaa: 16 fysikaalista vaarallisuusluokkaa, 10 terveyttä uhkaavaa vaarallisuusluokkaa, yksi ympäristön vaarantava vaarallisuusluokka ja yksi vaarallisuusluokka otsonikerrosta uhkaaville aineille. Fysikaalis-kemiallisiin ominaisuuksiin perustuvat luokat poikkeavat nykyisistä vaarallisuusluokituksista. Ne perustuvat vaarallisten aineiden kuljetuksia koskevassa kansainvälisessä lainsäädännössä määritettyihin luokkiin. Tietyt luokat ovat sen vuoksi tuntemattomia eurooppalaisille käyttäjille. Toisaalta vaarat terveydelle ovat samoja kuin nykyisessä järjestelmässä määritellyt vaarat, vaikka ne olisi järjestetty ja allokoitu luokan sisällä eri tavalla.

Näiden kahden järjestelmän luokituskriteerit, eli säännöt, joiden perusteella kemikaalin kuuluminen tiettyyn vaarallisuusluokkaan ja sen sisäiseen kategoriaan määritetään, voivat erota toisistaan. Lisäksi seosten raja-arvojen ja laskentamenetelmien muutokset johtavat todennäköisesti siihen, että uudessa järjestelmässä on luokiteltava useampia kemikaaleja kuin vanhassa järjestelmässä.

Asetuksen voimassaollessa merkintätapahtumaan kuuluu elementtejä, joista useimmat ovat erilaisia kuin ne, joita työpaikoilla Euroopassa nykyään käytetään. Vaadittavia tietoja ovat tuotteiden tunnisteet, toimittajan yksilöinti, vaaran kuvake, signaalisanat, vaaran määritelmät ja varotoimien määritelmät.

Katso lisätietoja merkintöjen elementeistä kohdista fysikaaliset vaarat, terveydelle aiheutuvat vaarat ja ympäristölle aiheutuvat vaarat.

Kahden järjestelmän välinen siirtymävaihe

Asetus mahdollistaa nykyisen järjestelmän ja luokitusta ja merkintää koskevan asetuksen (CLP) rinnakkainolon siirtymävaiheen aikana. 1. joulukuuta 2010 mennessä aineiden merkinnät on tehtävä uuden luokituksia ja merkintää koskevan asetuksen (CLP) edellyttämällä tavalla, mutta aineen käyttöturvallisuustiedotteessa on uuden luokituksen ohella mainittava myös nykyisen järjestelmän mukainen luokitus. 1. kesäkuuta 2015 saakka kemikaalien merkinnästä vastaavat yritykset voivat valita, kumpaa järjestelmää ne seoksia varten käyttävät. Jos valitaan uusi järjestelmä, merkintä on tehtävä sen edellyttämällä tavalla, mutta käyttöturvallisuustiedotteessa on mainittava molemmat luokitukset. Nykyisten direktiivien soveltaminen päättyy 1. kesäkuuta 2015 ja ne korvataan kokonaisuudessaan luokitusta ja merkintää koskevalla asetuksella (CLP).