Siirry sivulle 2 – Toksikologisten tietovaatimusten täyttäminen

REACH-järjestelmässä toksikologisia tietoja tarvitaan erityisiin luokitus- ja merkintätarkoituksiin, aineiden hitaasti hajoavuuden, biokertyvyyden ja myrkyllisyyden (PBT) määrittämiseen, kemikaaliturvallisuuden arviointiin (CSA) ja raportointiin (CSR) sekä mahdollisesti tarvittavien riskinhallintakeinojen määrittämiseen. Aineen rekisteröintiä ja aineen arviointia varten tarvittavat toksikologiset tiedot on määritetty REACH-asetuksen liitteissä VI - XI. Katso yleiskuvaus kohdasta Tietovaatimukset rekisteröintiä varten. Alla on lueteltu ne terveysvaikutukset, jotka rekisteröijien on otettava huomioon.

Huomioitavat terveysvaikutukset

Ihon ja silmien ärsytys/syöpyminen ja hengityselimien ärsytys

Ärsytys ja syöpyminen ovat paikallisia vaikutuksia. Toisin sanoen, muutokset esiintyvät siinä ihon, silmän tai limakalvoepiteelin, kuten hengitysteiden, kohdassa, johon ainetta on päässyt. Syövyttävät aineet voivat tuhota elävää kudosta, jonka kanssa ne pääsevät kosketuksiin yksittäisen altistustapahtuman yhteydessä. Ärsyttävät aineet ovat ei-syövyttäviä aineita, jotka kudoksen kanssa välittömään kosketukseen päästessään voivat aiheuttaa tulehduksen yksittäisen altistumisen jälkeen. Aineita, jotka aiheuttavat ärsytystä vasta toistuvan altistumisen jälkeen, ei luokitella ärsyttäviksi aineiksi. Ihon ja/tai silmien ärsytys viittaa täysin palautuviin muutoksiin, jotka seuraavat aineen käytöstä (silmän ärsytyksen tapauksessa, kun ainetta on päässyt silmän anteriooriselle pinnalle). Syövyttävät aineet tuottavat palautumattomia vaikutuksia, kuten kuolion kulkeutuessaan orvaskedestä verinahkaan, silmäkudoksen vaurioita tai näön heikkenemisen / sokeutumisen. Hengityselimiä ärsyttäviksi luokitellut kemikaalit voivat aiheuttaa ihon ja silmien ärsytyksen kaltaista ärsytystä. Niillä voi vegetatiivisen hermojärjestelmän yhteisvaikutuksen kautta olla myös muita toksisia vaikutuksia, mistä seuraa refleksireaktioita (aivastelu, yskiminen, hengitystieoireet, jne.). Nämä vaikutukset ovat palautuvia. REACH-asetus ei edellytä hengityselinten ärsytyksen testaamista, koska käytettävissä ei ole vahvistettuja ohjeita. Olemassa olevat ja käytettävissä olevat tiedot, jotka antavat viitteitä siitä, että jokin aine saattaa aiheuttaa hengityselinten ärsytystä, on kuitenkin otettava huomioon.

Ihon ja hengityselinten herkistyminen

Herkistävä aine on aine, joka voi aiheuttaa allergisen reaktion herkille yksilöille. Allerginen reaktio tapahtuu, jos edellinen altistus on aikaansaanut immuniteetin kyseistä ainetta vastaan (toisin sanoen herkistysvaihe). Vaikutukset esiintyvät myöhempien altistumisten yhteydessä: allerginen kosketusihottuma, allerginen nuha, astma, jne. REACH-asetus ei sisällä hengityselinten herkistymistä koskevia tietovaatimuksia. Neuvoston (EY) asetuksen N:o 1272/2008 artiklassa 36 on kuitenkin määritetty hengityselimiä herkistävien aineiden luokituksen ja merkinnän yhdenmukaistaminen.

Välitön myrkyllisyys

Välitön myrkyllisyys koskee haittavaikutuksia, jotka esiintyvät 24 tunnin kuluessa siitä, kun aineelle on altistuttu kerran tai useita kertoja. Altistuminen on tapahtunut suun, ihon tai hengitysteiden kautta. Kemikaalin välittömän myrkyllisyyden arviointi on tarpeen, jotta voitaisiin määrittää, mitä haittavaikutuksia tahattomasta tai tahallisesta lyhytaikaisesta altistumisesta voi seurata: toksisten vaikutusten tyypit, niiden alkamisaika, kesto ja vakavuus, annos-vaste-suhteet ja sukupuolien väliset erot vasteessa. Tutkittavat vauriot voivat olla myrkyllisyyden kliinisiä ilmentymiä, epänormaaleja painon muutoksia ja/tai elinten ja kudosten patologisia muutoksia, jotka voivat joissain tapauksissa johtaa kuolemaan.

Toistuvasta annostuksesta johtuva myrkyllisyys

Toistuvasta annostuksesta johtuva myrkyllisyys vaikuttaa, kun aineelle altistutaan päivittäin osa-aikaisesti (subakuutti tai subkrooninen altistuminen) tai jatkuvasti (krooninen altistuminen).
Nämä yleiset toksikologiset vaikutukset sisältävät vaikutukset ruumiin painoon ja/tai painon kasvuun, absoluuttiseen ja/tai suhteelliseen elinten ja kudosten painoon, muutokset kliinisessä kemiassa, virtsa-analyysissä ja/tai veriarvoissa, hermoston ja elinten ja kudosten toimintahäiriöt sekä elinten ja kudosten patologiset muutokset makroskooppisesti ja mikroskooppisesti tutkittuina. Näiden yleisten toksikologisten haittavaikutusten havaitsemisen lisäksi toistuvasta altistumisesta johtuvan myrkyllisyyden tutkiminen voi tuottaa tietoja esim. lisääntymismyrkyllisyydestä tai karsinogeenisyydestä, tai sen avulla voidaan tunnistaa erityisiä toksisuuden ilmentymiä, kuten esim. neurotoksisuus, immunotoksisuus, endokriinisesti välittyvät vaikutukset...
Toistuvasta altistumisesta johtuvan myrkyllisyyden arvioinnilla pyritään määrittämään:

• liittyykö ihmisten toistuva altistuminen aineelle joihinkin toksikologisiin haittavaikutuksiin; näillä ihmisille tehtävillä tutkimuksilla voidaan myös tunnistaa ne väestöryhmät, joilla on suurempi riski;
• aiheuttaako eläinten toistuva altistaminen aineelle eläinkokeissa toksikologisia haittavaikutuksia; vaikutukset, jotka ennakoivat mahdollisia haittavaikutuksia ihmisille;
• kohde-elimet, mahdolliset aineen kertymisestä johtuvat vaikutukset ja toksikologisten haittavaikutusten palautuvuus;
• toistuvasta altistumisesta johtuvan myrkyllisyyden tutkinnassa havaittujen toksikologisten haittavaikutusten annos-vaste-suhde ja kynnysarvo;

Lisääntymismyrkyllisyys

Lisääntymismyrkyllisyys on erittäin suurta huolta aiheuttava myrkyllisyyden laji, koska ihmislajin jatkuvuus riippuu sen lisääntymiskyvystä. Sille luonteenomaisia ovat useat rajakohdat, kuten mies- ja naissukupuolten sukuelinten tai lisääntymiskyvyn (hedelmällisyyden) vahingoittuminen, periytymättömien haittavaikutusten siirtyminen jälkeläisiin (kehitysmyrkyllisyys) ja vaikutukset, jotka välittyvät äidinmaidon kautta.
Lisääntymismyrkyllisyyden arvioinnilla pyritään määrittämään:

• liittyykö ihmisten altistuminen kyseiselle aineelle lisääntymismyrkyllisyyteen;
• voidaanko muiden kuin ihmisiä koskevien tietojen pohjalta ennustaa, että aine on ihmisille lisääntymismyrkyllinen;
• onko raskaana oleva nainen herkempi yleiselle myrkyllisyydelle;
• lisääntymiskykyä heikentävien haittavaikutusten annos-vaste-suhde.

Mutageenisyys ja karsinogeenisyys

Mutageenisyydellä tarkoitetaan pysyviä leviäviä muutoksia solujen tai elinten geneettisessä rakenteessa. Nämä muutokset voivat koskea yhtä geeniä tai geenisegmenttiä, geeniryhmää tai kromosomeja.
Solujen geenimateriaalin muutokset voivat syntyä spontaanisti tai ne voivat johtua altistumisesta ionisoivalle ultraviolettisäteilylle tai genotoksisille aineille. Ihmisten altistuminen mutageenisille aineille voi johtaa mutaatioiden määrän lisääntymiseen. Seurauksena voi olla jälkeläisten ja mahdollisesti myöhempien sukupolvien perinnöllisiä vaurioita, kun vanhemmat ovat altistuneet mutageenisille aineille, jos mutaatiot ovat syntyneet vanhempien sukusoluissa. Somaattisten solujen (muut kuin sukusolut) mutaatiot voivat olla tappavia tai ne voivat muutua tytärsoluiksi, jotka tuhoavat altistunutta elintä. Pitkäaikaiset eläinkokeet ovat tuottaneet runsaasti näyttöä siitä, että aineiden mutageenisyyden (in vivo) ja niiden karsinogeenisyyden välillä on positiivinen korrelaatio. Mutageenisyyden testauksella pyritään arvioimaan aineen potentiaali aiheuttaa ihmisille perinnöllisiä vaurioita tai syöpää.

Kemikaalit määritetään karsinogeenisiksi, jos ne aiheuttavat kasvaimia, lisäävät kasvaintapauksia ja/tai pahanlaatuisia kasvaimia tai lyhentävät kasvaimen syntymisaikaa. Karsinogeeniset kemikaalit on perinteisesti jaettu kahteen luokkaan niiden oletetun vaikutustavan perusteella. Ei-genotoksisiin vaikutustapoihin kuuluvat epigeneettiset muutokset, ts. muutokset, joihin ei liity DNA:n muutoksia, mutta jotka voivat vaikuttaa geeniekspressioon, solujen väliseen kommunikaatioon tai muihin tekijöihin, jotka liittyvät karsinogeeniseen prosessiin. Kemikaalien karsinogeenisyyden tutkimisella pyritään tunnistamaan mahdolliset ihmiskarsinogeenit, niiden vaikutustavat ja niiden vaikutusteho.
Kun kemikaali on tunnistettu karsinogeeniseksi, on selvitettävä sen vaikutustapa. Toisin sanoen on selvitettävä, onko kemikaali suoraan genotoksinen vai ei. Genotoksisten karsinogeenien kohdalla oletetaan, että, ellei kyseessä ole poikkeus, kynnysarvoa ei ole ja kaikki altistustasot aiheuttavat riskin. Ei-genotoksisilla karsinogeeneillä oletetaan olevan kynnysarvo, jonka alittuessa vaikutuksia ei synny. Yllä mainittujen vaikutustapojen välisen eron tutkimiseksi ei ole olemassa ihmisille tehtäviä kokeita, ja päättely riippuu mutageenisyyden testauksen tuloksesta ja muista mekanistisista tutkimuksista. Tämän lisäksi myös eläinkokeilla voidaan saada lisätietoja karsinogeenin vaikutustavasta.
Syöpävaarallisuus ja vaikutustapa riippuvat myös pitkälti altistumisolosuhteista, kuten altistumisreitistä. Sen vuoksi on arvioitava kaikki relevantit vaikutuksia koskevat tiedot ja tiedot ihmisten altistumisolosuhteista.

Toksikokinetiikka

Aineelle altistumisesta johtuva toksisuus on seurausta tapahtumaketjusta, joka johtuu siitä, että elimen altistuneet kudokset ovat vastaanottaneet äärimmäisen myrkyllistä ainetta niin suuria määriä, että seurauksena on ollut haittavaikutus. Äärimmäisen myrkyllisen aineen pitoisuus biologisessa kohteessa riippuu imeytymisestä, jakaantumisesta, aineenvaihdunnasta ja erittymisestä. REACH-asetuksen liitteen VIII mukaan näiden prosessien, eli toksikokineettisen käyttäytymisen arviointi on suoritettava relevantin käytettävissä olevan tiedon avulla. Velvollisuutta uusien tietojen luomiselle ei ole asetettu.

Siirry sivulle 2 – Toksikologisten tietovaatimusten täyttäminen